Kuusi YOKlaista pakkasi syyskuussa 2012 laukkunsa ja suuntasi keskelle Atlanttia kuvaamaan. Majapaikkamme Reykjavikissa oli Backpackers-hostelli kaupungin keskustassa. Siitä oli lyhyt matka Reykjavikin kauppoihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Aloitimme tutustumalla kaupungin parhaaseen pitseriaan, jonka pitsoissa oli jänniä täytteitä. Seuraavana päivänä lilluimme turistirysä Blue Lagoonin lämpimissä vesissä. Sormet ryppyisinä suuntasimme syömään paljon kehuttuun ravintolaan, jonka hummerikeitto oli karmivan suolaista ja jonka lammaskoivista irtosi ala-arvoista huumoria. Lauantai-illan kunniaksi testasimme myös kuuluisan Reykjavikin yöelämän, johon mahtui ainakin todellä pieni baari, jossa soitetiin hyvää musaa aivan liian kovalla ja josta sai erittäin hyvää inkivääriolutta.
Sunnuntaina ajelimme tutustumaan kuumiin lähteisiin erääseen laaksoon. Maasta nousi rikinkatkuisia höyryjä, lätäköissä kupli ja purojen vesi oli vähintäänkin lämmintä. Lähdimme ajelemaan Reykjavikin kohti ja löysimme matkan varrelta tunnelimaisen luolan. Bongasimme myös majakan, jota oli pakko päästä kuvaamaan. Opimme samalla, että ei kannata lähteä ajelemaan pikkuteitä ellei tiedä, että jossain pääsee myös kääntymään. Kävimme myös Reykjavikin kuuluisalla hodarikiskalla, jonka hodarit olivat tuikitavallisia.
Maanantaina suuntasimme vuokra-automme kohti itää. Matkan varrelta löytyi useita vesiputouksia, mutta sitäkin vähemmän ruokapaikkoja. Sinä päivänä söimme kahdesti bensa-asemalla, mutta Svartifoss ja auringonlasku olivat sen arvoisia. Majapaikkamme Höfnissä oli ränsistyneeltä vaikuttava majatalo, joka paljastuikin yllättävän mukavaksi. Aamu yllätti upealla auringonpaisteella, joka valaisi jylhät maisemat jäätiköineen ja hevosineen. Maisemat ikuistimme majatalon kissojen pyöriessä jaloissa. Lähin bensa-asema oli lähinnä polttoainesäiliö. Erään kesähotellin pitäjä neuvoi lähimmän ravintolan, jonka julkisivu oli tehty kirjojen selkämysten näköiseksi.
Ravittuina suuntasimme jäävuorilaguuni Jökulsárlónille. Siellä jäätikkö ja meri kohtaavat. Loppupäivä kuluikin autossa istuessa matkalla kohti Akureyriä. Matkan varrella näimme lumihuippuisia vuoria, jyrkkiä rannikoita, ruskaa ja valtavia höyrypurkauksia. Kuun jo noustua saavuimme Myvatn-järvelle. Akyreyri Backpackers -hostelli oli uusi ja huoneemme tuplasti tilavampi kuin Reykjavikissa. Iltapalaa söimme viereisessä kahvilassa, joka oli auki joka päivä puoli kahteentoista illalla – islantilaisittain erittäin poikkeuksellista.
Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Husavikia ja hevosratsastusta. Sade ja kylmä viima toivottivat meidät tervetulleiksi Pohjois-Islannin rannikkoseudulle. Kaikki kuusi matkalaista nousivat islanninhevosen selkään reilun tunnin mittaiselle lenkille. Hevosia sää ei haitannut, mutta ratsastajat kaipasivat lenkin jälkeen jotain lämmintä. Husavikistä löytyi tasan yksi avoinna oleva ravintola. Hinta-laatusuhde ei ollut reissun parhaimpia, mutta kaakao lämmitti mukavasti.
Sitten suuntasimme kohti Euroopan voimakkainta vesiputousta, Dettifossia. Ensimmäinen tie kohti putousta oli puolistavälistä suljettu, mutta toista tietä pääsimme perille asti. Vesi pauhasi ja putous nostatti pisaroita ilmaan – ja samalla kameran linssille. Auringon jo laskettua palasimme Akureyriin.
Aamulla alkoi paluu kohti Reykjavikia. Matkan varrella maisemat vaihtuivat: huurteisia rinteitä, lampaiden täplittämiä niittyjä, ruskan värittämiä varpuja. Hevosiakin pääsimme kuvaamaan aivan läheltä vuorten siintäessä taustalla. Söimme Borgarnesissä ravintolassa, jonka päivän liha-annos oli hevosta.
Mitä lähemmäksi Reykjavikia pääsimme, sen kovempi oli tuuli. Niin kova, että maisemista huolimatta neljä kuudesta matkalaisesta pysyi visusti autossa. Reykjavikissa kuvasimme vielä paikallista musiikkitaloa auringonlaskun aikaan. Aamulla suuntasimme lentokentälle ennen auringonnousua.